Ennen l÷yt÷retkeilij÷iden aikaa, ainoat merellΣkΣvijΣt jotka uskaltautuivat avomerille olivat viikingit. Silloin merille lΣhtemistΣ helpottivat my÷s uudet keksinn÷t, kompassi ja astrolabi. My÷s laivanrakennustekniikka oli kehittynyt. Portugali ja Espanja olivat ensimmΣiset maat jotka kilpailivat keskenΣΣn l÷yt÷retkien tuomista eduista, kauppareiteistΣ ja rikkauksista.
Portugalilaiset aloittivat l÷yt÷retket 1400-luvun alussa. Silloin l÷yt÷retkeilij÷illΣ oli vahva tukija portugalissa, prinssi Henrik. Vaikka Portugalin kuninkaallisilla on lΣpi aikojen ollut vahva tuki l÷yt÷retkeilij÷ille ovat he torjuneet Magalhaesin ja Kolumbuksen suunnitelmat ja nΣin menettΣneet heidΣt muille valtioille. Da Gama oli viimeinen suuri portugalilainen uurastaja l÷yt÷retkien saralla ja vΣhitellen Portugali menetti mahtiaan Espanjalle ja Englannille sekΣ muille valtoille.
Prinssi Henrik tienraivaajana
Portugalin lipun alla tapahtuvien yli valtamerten ulottuvien l÷yt÷retkien ensimmΣisen vaiheen voimahahmo oli Portugalin prinssi Henrik Purjehtija. LisΣnimen purjehtija hΣn sai englantilaisilta historiankirjoittajilta, vaikka ei koskaan Marokkoa edemmΣs purjehtinutkaan. Henrik asettui asumaan Sagresiin lΣhelle Euroopan lounaisinta kΣrkeΣ. HΣnen hoviinsa kerΣΣntyi eri maista merenkulkijoita ja tiedemiehiΣ, jotka prinssin johdolla tutkivat maantiedettΣ.
EnsimmΣiseksi tavoitteekseen prinssi Henrik hΣn asetti Kanarian saarten ja Cape Bojadorin, siihen asti etΣisimmΣn tunnetun Afrikan rannikon niemen, tuolla puolen. Tiedonhalu oli kΣytΣnn÷llistΣ laatua, sen takana oli pyrkimys avata uusia kauppareittejΣ, erityisesti kullantuottajien luo. Muita syitΣ olivat tutkia maurien valta-alueiden laajuus, saattaa pakanoita kristillisen uskon yhteyteen ja solmia liittoja kristittyjen hallitsijoiden kanssa kaikkialla, missΣ heitΣ tavattaisiinkaan tΣhΣn liittyi uskomus Johanneksen kristitystΣ valtakunnasta Afrikassa tai Aasiassa. Vahvin syy oli hΣnen halunsa tΣyttΣΣ horoskooppinsa ennustus: "ryhtyvΣ suurin ja jaloihin valloituksiin ja ennen kaikkea - yrittΣvΣ l÷ytΣΣ asioita, jotka olivat kΣtketyt muilta ihmisiltΣ".
Vuodesta 1420 lΣhtien prinssi Henrik alkoi lΣhettΣΣ sΣΣnn÷llisiΣ, joskin pieniΣ retkikuntia tutkimaan Afrikan lΣntistΣ rannikkoa. Arabit olivat istuttaneet purjehtijoihin pelon, ettΣ Cape Bojadorin niemen toisella puolella oli kamalia merihirvi÷itΣ ja vihreΣ pimeyden ulappa, toinen kauhua aiheuttava asia oli etelΣn kuumuus, luultiin ettΣ vesi tulee kiehuvan kuumaksi tai aurinko muuttaa purjehtijat neekereiksi.
Gil Eannes aloitti Afrikan tutkimisen
Gil Eannes, nuori huimΣpΣΣ, oli ensimmΣinen joka ohjasi karavelinsa ohi Cape Bojadorin, ja meri sen takana oli samanlaista kuin pohjoisempanakin. NiinpΣ vuoden 1434 jΣlkeen tutkimukset alkoivat edetΣ ripeΣsti, sillΣ vΣlitt÷mΣsti ensimmΣisen retken jΣlkeen prinssi lΣhetti Eannesin uudelle matkalle kapteeni Goncalves Baldayan kanssa. TΣllΣ kertaa he purjehtivat 191 meripeninkulmaa Cape Bojadorin taakse ja astuessaan maihin l÷ysivΣt miesten ja kamelien jalanjΣlkiΣ hiekassa.
Prinssi lΣhetti vuonna 1436 Baldayan uudelleen etelΣΣn toivoen saavansa vangiksi jonkun niistΣ miehistΣ, joiden jalanjΣlkiΣ he olivat l÷ytΣneet. Purjehtijat l÷ysivΣt alkuasukkaita, mutta saivat melkein surmansa yrittΣessΣΣn vangita nΣitΣ. Retkikunta sai pyydetyksi hylkeen ja vievΣt kotiin nahkalastin - ensimmΣisen arvokkaan tavaraerΣn, minkΣ Henrikin kapteenit toivat Afrikasta. Baldaya l÷ysi my÷s joen Saharan rantaviissa. SieltΣ portugalilaiset onnistuivat saamaan hieman kultaa.
Seuraavat retkikunnat, jotka Prinssi lΣhetti, olivat Antao Goncalvesin komennossa oleva laiva, sekΣ Nuno Tristaon johdossa oleva uudentyyppinen karaveli, jonka toivottiin sopivan paremmin pitkille matkoille. Goncalvesin tehtΣvΣnΣ oli palata Rio de Oroon hakemaan hylkeitΣ ja Tristaon tehtΣvΣnΣ oli mennΣ pitemmΣlle etelΣΣn ja saada muutama alkuasukas vangiksi.
Tavatessaan Rio de Oron lahdella kapteenit yhdistivΣt voimansa ja saivat muutamia vankeja. Goncalves lΣhti takaisin hylkeennahkojen ja vankien kanssa jΣttΣen Tristaon jatkamaan matkaa etelΣΣn. Tristao matkasi lΣhes 1000 meripeninkulman pΣΣhΣn kotoa. Huomatessaan laivansa tarvitsevan korjausta, hΣn kylmΣnrauhallisesti komensi miehet t÷ihin, kuin oltaisiin oltu Lissabonin satamassa. TΣmΣ uroty÷ todisti prinssi Henrikille, ettΣ uudentyyppiset karavelit olivat todella purjehduskelposia. Tristao jatkoi matkaansa aina Cap Blanciin asti, mutta epΣonnistuttuaan ottamaan lisΣΣ vankeja palasi hΣn kotimaahansa.
Orjakauppa alkaa
Vaikka prinssi Henrik piti vankejaan ennen kaikkea tΣrkeinΣ tietolΣhteinΣ, huomattiin Portugalissa nΣiden arvo orjaty÷voimana. Portugalilaiset alkoivat ry÷stΣΣ Afrikan alkuasukkaita ja myivΣt heidΣt orjiksi Portugaliin. Prinssi Henrikin tutkimusmatkat vaikuttivat Euroopan osallistumiseen LΣnsi-Afrikan julmaan orjakauppaan.
Kun Tristao palasi Cap Blanciin 1443, hΣn l÷ysi suojaisan lahden, jossa oli useita saaria. Noustuaan maihin hΣn orjuutti alkuasukaat helposti. HenrikillΣ oli nyt ensimmΣinen merentakainen linnakkeensa ja kauppapaikka Arguinissa. Vaikka kulta ja norsunluukauppa kehittyikin, kauppaa kΣytiin suurimmaksi osaksi mustilla orjilla, tai mustalla kullalla kuten Lissabonissa sanottiin.
Tristao teki vielΣ kolmannen matkan 1444 ja purjehti ohi Cap Blanciin ja siellΣ Saharan hiekkainen rantaviiva muuttui vihreΣksi viidakoksi. Huono sΣΣ esti hΣntΣ nousemasta maihin. HΣn reportoi Henrikille l÷ytΣneensΣ "neekereiden maan".
Toinen tutkimusmatkailija Dinis Dias pΣΣtti jatkaa siitΣ mihin Tristao oli jΣΣnyt. HΣn purjehti 300 meripeninkulmaa Cap Blancista eteenpΣin ja vangitsi lΣhessΣ SΘnΘgaljokea muutamia kanootilla liikkuvia miehiΣ. HΣn jatkoi vielΣ 100 meripeninkulmaa eteenpΣin ja l÷ysi Cap Vertin, jonka kasvillisuus oli erittΣin rehevΣΣ. KierrettyΣΣn niemen hΣn nousi maihin GorΘensaarelle. Palattuaan retkeltΣΣn Dias kertoi Henrikille useita rannikon maamerkeistΣ, muuan muassa kahdesta korkeasta palmusta. Prinssi innostui, nΣiden tΣytyi olla ne palmut joiden Ceutassa olevat vangit olivat sanoneet olevan lΣntisen Niilin suulla.
LΣntistΣ NiiliΣ etsimΣssΣ
Suuri mΣΣrΣ karavelejΣ lΣhti vuonna 1445 Lancarote Pessanhan komennossa Lagosista kostamaan kahden kapteenin kuolemaa, joka oli ollut hakemassa orjia Tidraarella lΣhellΣ Rio de Oroa. JΣlkeenpΣin Lancorote, Gil Eannes, ja neljΣ muuta kapteenia jatkoivat kohti Guinean rannikkoa. Kun he saivat nΣkyviinsΣ kaksi palmua pian sen jΣlkeen he l÷ysivΣt savenvΣrisen vesivirran, jonka vesi oli makeaa. Ne nousivat maihin SΘnΘgaljoen suulla, jonka oletettiin olevan Niilin sivujoki.
My÷hemmin Tristao pΣΣtti kuulua my÷s niihin, jotka olivat ohittaneet "lΣntisen Niilin" ja niinpΣ hΣn lΣhti jΣlleen matkalle vuonna 1446 ja purjehti Gambiajoelle. SillΣ retkellΣΣn hΣn sai surmansa guinealaisten alkuasukkaiden myrkkynuolista.
Henrik jΣrkyttyi Tristaon ja hΣnen miehist÷nsΣ kuolemasta ja tajusi, ettΣ hΣnellΣ on orjakaupan takia vihollisia pitkin Afrikan rannikkoa. NΣin ollen hΣn neuvoi kapteeneitaan tΣstΣ edespΣin kΣymΣΣn mieluummin kauppaa tavaroilla, kuin ottamaan orjia.
Tristao tuhosta lannistumatta nuori Alvaro Fernandes halusi mennΣ yhΣ kauemmaksi etelΣΣn ja lΣhti uudelleen matkalle samana vuonna. HΣn purjehti yli 400 meripeninkulmaa Cap VertistΣ ja ohitti Sierra Leonen. SiellΣ hΣn haavoittui myrkkynuolesta ja joutui palaamaan takaisin.
Portugalin kuninkaallisen perheen hajaantuminen ja riita Kanarian saarten omistuksesta ja ennen kaikkea varojen puuttuminen estivΣt prinssi HenrikiΣ lΣhettΣmΣstΣ retkikuntia moneen vuoteen.
Vuonna Alvise da Cadamosto purjehti vuonna 1455 ja uudelleen 1456 Henrikin toimeksiannosta Cap Vertin etelΣpuolelle. HΣnen tavoitteensa oli kaupankΣynti, mutta hΣn ly÷si Kap Verden saaret ja onnistui ensimmΣisenΣ portugalilaisena purjehtimaan Gambiajokea pitkin Afrikan sisΣosiin.
Prinssi Henrik kuolee
Portugalilaisten l÷yt÷retket kokivat todella kovan kolauksen kun prinssi Henrik Purjehtija kuoli Sagresissa marraskuussa 1460. ViimeisinΣ kuukausina ennen kuolemaansa Henrik oli suunnitellut matkaa, jonka kapteenina olisi toiminut Pedro da Sintra. Suunnitelman toteutti hΣnen veljenpoikansa kuningas Alfonso V lΣhettΣessΣΣn da Sintran matkaan. Da Sintra ohitti Mount Auriolin ja nimitti sen Sierra Leoneksi. Kuningas Alfonso V oli paljon kiinnostuneempi ristiretkistΣ, kuin Afrikan tutkimisesta. HΣn myi vuonna 1469 Fernao Gomesille viideksi vuodeksi oikeudet lΣhes koko Afrikan kauppaan, sopimukseen sisΣltyi my÷s lupaus tutkimuksien jatkamisesta Sierra Leonesta eteenpΣin.
Gomes tΣytti sitoumuksensa. Ja hΣn lΣhetti useita tutkimusmatkailijoita pitkin Afrikan rannikkoa. Sopimuksen loputtua viiden vuoden pΣΣstΣ olivat Gomesin tutkijat lisΣnneet kartalle lΣhes 3200 kilometriΣ Afrikan rantaviivaa.
Juhana II valtaistuimelle
Kun Portugalin valtaistuimelle nousi Henrikin veljen pojanpoika elpyivΣt jΣlleen portugalilaisten tutkimusmatkat. Juhanalla oli paljon suuremmat suunnitelmat kuin prinssi HenrikillΣ.
Juhana II lΣhetti vuonna 1482 kapteeni Diego Caon tutkimaan mahdollisuutta kiertΣΣ Afrikka ja nΣin pΣΣstΣ Intiaan ja l÷ytΣΣ mahdollisesti huhuttu Johanneksen kristitty kunigaskunta ja saada tΣltΣ apua taistelussa muhamettilaisia vastaan. Caon sai mukaansa pylvΣitΣ, joissa oli Portugalin vΣrit ja kaiverruksia. NΣitΣ pylvΣitΣ kutsuttiin my÷s padraon:ksi. Caon paluuseen mennessΣ vuonna 1484 tΣllΣinen pylvΣs koristi Kongojoen rantaa ja Cabo Loboa (nykyinen Cabo de Santa Maria) Angolassa.
Cao lΣhetettiin uudelleen tutkimusretkelle 1485, jonka tarkoituksena oli vihdoin pΣΣstΣ Intian valtamerelle. Cao oli kΣsityksessΣ, ettΣ hΣn oli jo saavuttanut Afrikan etelΣkΣrjen, mutta jΣrkytyksekseen hΣn huomasi rannikon yhΣ jatkuvan. Viimeisen pylvΣΣnsΣ Cao pystytti Cape Crossin rannalle Lounais-Afrikkaan, melkein 1000 meripeninkulmaa Afrikan etelΣkΣrjestΣ.
Vaikka Cao oli masentunut, ei Juhana II lannistunut vaan elokuussa 1487 sai toinen purjehtija, Bartolomeu Dias, lΣhteΣ Lissabonista etsimΣΣn reittiΣ Afrikan ympΣri Intiaan mukanaan kaksi karavelia ja huoltoalus.
Kertoman mukaan 13 pΣivΣΣ kestΣnyt myrsky tammikuun puolivΣlissΣ panoi karavelit kauas etelΣΣn, mutta luultavasti Dias vain kΣΣntyi merelle, kohdatessaan vastatuulia ja vastavirtoja. Sen jΣlkeen hΣn korjasi kurssinsa itΣΣn l÷ytΣΣkseen taas tuon loputtomalta tuntuvan Afrikan itΣrannikon, mutta hΣn ei enΣΣ l÷ytΣnytkΣΣn maata. HΣn tajusi purjehtineesa Afrikan kΣrjen ohi. HΣn nousi maihin Afrikan etelΣkΣrjelle vuonna 1488. Sen jΣlkeen hΣn jatkoi matkaansa itΣΣn kohti Intiaa. Miehist÷ asettui poikkiteloin ja Dias kΣΣntyi takaisin saavutettuaan Great Fish Riverin. Dias oli nΣhnyt kuitenkin rannikon jo kΣΣntyvΣn koilliseen.
Ennen kuolemaansa kuningas Juhana II suunnitteli matkaa HyvΣntoivonniemen ympΣri Intiaan, mutta kunigas Juhana II ja matkalle suunniteltu kapteeni kuolivat ennen suunnitelman toteutumista.
Vasco da Gama purjehtii Afrikan ympΣri
Portugalin uusi kuningas Manoel I antoi tehtΣvΣn purjehtia Intiaan Vasco da Gamalle. Da Gaman isΣ oli jo suunnitellut matkaa entisen kuninkaan Juhana II:sen kanssa.
Da Gaman laivastoon kuului neljΣ laivaa. Goncalo Alvaresin komennossa oleva Sao Gabriel oli Vasco da Gaman lippulaiva. Da Gaman veli Paulo oli Sao Rafaelin kapteenina, Nicolau Coelho oli Berrion kapteeni. NeljΣs laiva oli huoltoalus Concalo Nunesin komennossa.
Da Gama lΣhti satamasta lauantaina heinΣkuun kahdeksantena vuonna 1497. Matkan alun hΣn kulki tavanomaisia portugalilaisten purjehdusreittejΣ, mutta lΣhellΣ HyvΣntoivonniemeΣ hΣn teki viisaan valinnan koukatessaan aavan Atlannin kautta, sillΣ hΣn oli tietoinen HyvΣntoivonniemen vastatuulista ja -virroista. HΣnen reittinsΣ on tosiasissa melkein sama kuin nykyisten Euroopasta Afrikan kΣrkeen matkaavien laivojen kΣyttΣmΣ. Da Gaman koukkaus teki miehist÷n levottamasti, sillΣ he olivat merellΣ kolme kuukautta nΣkemΣttΣ maata. Maa saatiin kuitenkin nΣkyviin ja seurue ankkuroi 125 meripeninkulmaa pohjoiseen HyvΣntoivonniemestΣ. SiellΣ seurueen kohtaamista alkuasukkaista koitui pientΣ harmia.
Loppu matkallaan da Gama ohitti Diasin jΣttΣmΣn pylvΣΣn, ja hΣnestΣ tuli ensimmΣinen eurooppalainen, joka oli purjehtinut niillΣ vesillΣ. Useiden maihinnousujen aikana da Gamalle tuli erimielisyyksiΣ alkuasukkaiden kanssa. Lopulta alkoi merkkejΣ sivistyneemmistΣ maista nΣkyΣ, ja toivo nousi keripukista kΣrsivΣn miehist÷n keskuudessa.
Mosambikin saarella he my÷s vierailivat arabiaa puhuvien kauppiaiden kaupungissa, josta saivat kaksi arabiluotsia matkalle Intiaan. TΣstΣ lΣhin da Gamaa kohtasivat vielΣ monet vihamielisyydet paikallisten, jo sivistyneempien, asukkaiden kanssa. Da Gama saavutti pΣΣmΣΣrΣnsΣ Calicutin (nykyisin Kozhikode) sataman toukokuun 18 pΣivΣ. SiellΣ hΣn tapasi paikalisen kuninkaan ja toimitti hΣnelle kunikaansa viestin, johon sai vastauksen.
Da Gaman paluumatka Intiasti oli yhtΣ painajaista vuoden aika oli vΣΣrΣ Intiasta Afrikkaan purjehdukseen sekΣ keripukki vaivasi miehist÷Σ. Kun viimein 10. heinΣkuuta 1499 da Gaman laivaston ensimmΣinen laiva saapui Lissabonin satamaan oli puolet seurueen miehist÷stΣ kuollut. Yksi laiva hylΣtty miehist÷pulan takia ja da Gaman veli Paulo kuoli sairauteen Azoreilla. Da Gama saapui itse my÷hemmin, koska sairauden takia oli jΣΣnyt maihin Azoreilla.
LΣhteet:
Grimberg Carl: Kansojen historia 11 - L÷yt÷retket - Uskonpuhdistus, WSOY Porvoo 1982
Maailmanhistorian suuret l÷yt÷retket, Oy Valitut Palat 1980
